Jumittaa...

Äh, tänään on kyllä ollut niin turha päivä. Aamulla olin ihan innoissani, kun vettä satoi. Ajattelin lähteä lenkille ja ostamaan juhlavaatteita huomiseksi. Ja paskat. Täällähän mä vielä istun himassa ja kello lähenee jo kolmea. Aurinkokin paistaa jo täydeltä taivaalta, joten ei oikein huvittaisi lähteä ulos hikoilemaan... Muutaman päivän tuossa olinkin niin hyvällä tuulella, että tämän olisi pitänyt kai olla ihan odotettavissa. Siis ärsyttää, ketuttaa, hermostuttaa ja väsyttää...oikeastaan ihan ilman syytä!!! Syömisiänikin mietin, vaikka ei ne kai niin pahat tänään ole ollut, kuin yleensä "masispäivänä". Kun ei vaan tosiaan ole tullut liikuttua tänään mihinkään, niin tuskimpa ne kaloritkaan on mihinkään kadonneet....Blaah. Nyt vaan itseään niskasta kiinni ja vaikka vaan pikkukävelylle. Or not.
Niin. Ja eihän mulla ole sitten mitään kuteita huomiseksi. Olis vaan pitänyt lähteä sinne kaupoille, nyt ei todellakaan enää viitti kun siellä on kaikki muutkin...ja tuskimpa olisin edes löytänyt sieltä mitään kivaa tähän kokoon...
Tästäpä tuli oikeen valivalivali-kirjoitus. Rupesin vaan miettimään, että pienet ovat minunkin murheet ja kylläpä ne asiat voisi olla paljon huonomminkin!!! Tarvitsi vaan käydä vähän purkamassa tänne, niin säästyy mies paljolta kotiin tullessaan:) Ja tännehän mä sitä paitsi voin kirjoitella ihan mitä itseäni huvittaa. Nih:)))

Mutta tästäpä sitten viikonlopun viettoon. Toivottavasti mieliala kääntyy edes hiukan nousuun. Ja löydän jotakin päälle pantavaa. Ja pystyisin syömään kohtuudella. Ja juomaan. Ja edes hiukan lenkkeilemään... Paljon on haasteita viikonlopussa! Palailen sunnuntaina päivittämään onnostumisia/epäonnistumisia. Minä kiitän.